Näin ensimmäisenä tekstinä ajattelin kirjoittaa pienen esittelyn itsestäni ja laumastani. Olen 43-vuotias, asun Pohjois-Pohjanmaalla mutta metsästän syksystä ison osan Lapissa. Laumaani kuuluu mieheni ja kahden lapseni lisäksi 4 koiraa; suomenajokoira Ritu, lyhytkarvainen saksanseisoja Freyja ja karkeakarvaiset mäyräkoirat Armi ja Paukku.
Kuljin jo lapsuudessani isäni mukana jänismetsällä, mutta metsästyskortin hankin itselleni vasta 11 vuotta sitten. Ensiksi se oli jänismetsästystä ja oma koira piti myös laittaa ja näin Ritu tuli taloon. Sitten miehen kanssa Lapissa ollessamme käytiin kanalinnustamassa lainakoiran (seisojan) kanssa ja siitäpä se rakkaus lajiin syttyi. Siinä yhdistyy niin monta asiaa mistä itse tykkään, saa itse liikkua luonnossa ja metsästää samalla koiran kanssa, yöpymiset tapahtuivat ja tapahtuvat edelleen joko teltassa tai miehen kammissa tai mökillä. Seisovan koiran kanssa tapahtuva yhteistyö oli mielestäni parasta ja viisi vuotta sitten taloomme tulikin oma lyhytkarvainen saksanseisoja ja sen jälkeen avautui vielä uudempi maailma. Ensiksi sen koulutus ja sitten se vapaus mennä sen kanssa metsään. Freyjan kanssa tulee syksyisin oltua 4-5 viikkoa Lapissa riekostamassa ja vuodesta riippuen myös kevätriekostamassa maaliskuussa. Onhan niitä lintuja meilläkin, mutta metsät ovat niin tiheikköjä, että hermot vaan menee kun kävelee koiran seisonnalle ja lintu lähtee läheltä muttet edes näe sitä.
Nelisen vuotta sitten pääsin ensimmäistä kertaa peura- ja kaurisjahtiin Kustavissa ja sekös vasta jännää oli! Komeita pukkeja ei ollut lupa ampua ja niitä tulikin sitten useampi minun vierestä ja oli ensimmäinen kerta kun näin valkohäntäpeuran niin läheltä. Meilläpäin valkkareita ei paljoa ole, kaatolupia on vain muutama. Tuolloin Kustavissa ammuin ensimmäisen kauriini ja kotipuolessa kaurisjahdeissa syttyi sitten ajatus omasta pikkuajurista, eli mäyräkoirasta. Kolme vuotta sitten taloomme tuli karkeakarvainen mäyräkoira Paukku ja se onkin ollut todella hyvä ajuri. Jäniksillä opetin ja on innokas myös niitä ajamaan ja selvittää hukat sitkeästi. Kettuakin ajaa jos tuoreet hajut kohtaa.
Vuosi sitten taloomme tuli toinen mäyräkoira, Armi. Se on innokas ajuri, tosin herkästi kääntyy takaisin päin jos ajettava eläin on viilettänyt jo kauaksi mutta siinäkin ollaan saatu parannusta ja uskon, että ensi syksynä saamme kokea hienoja ajoja Armiltakin. Monta lintua olisin ainakin saanut jo ammuttua sille jos olisin ollut vaan tarkkana; metson, pyyn ja lehtokurpan. Paukku on myös hanakka lintujen hajuille ja ajaa ne ylös, sille mies onkin ampunut teeren pari syksyä sitten. Lähtivät ihan varta vasten teeripaikkaan metsästämään.
Kyllä tämän metsästyksen mahdollistaa omat hyvät koirat. Hankalaa olisi metsästys ilman niitä. Ne ovat tärkeitä laumamme jäseniä ja koiran kanssa tapahtuva yhteistyö metsällä on aina yhtä palkitsevaa, vaikkei saalista saisikaan.