Ensimmäistä seisojaa hankkiessa hyvin monella koiranomistajalla on pieni epävarmuus takaraivossa, että osaako kouluttaa koirastansa toimivan metsästyskaverin. Ainakin itselläni oli. Minulla oli käsitys, että seisojan kouluttaminen on vaikeaa. Vaikeaa se ei ole, mutta se vaatii työtä. Ja itsensä kouluttamista ohjaajaksi.
Kuusi vuotta sitten olin siinä käsityksessä, että minusta ei ole kouluttamaan seisojaa. Sitten mentiin käymään kylässä Katja Pyrhönen-Harjulla ja Mika Harjulla ja kun näin ensimmäistä kertaa, miten 12 viikkoinen seisoja ei välittänyt vieraista vaan oli täysin keskittynyt Mikaan ja teki innosta puhkuen noudot onnistuneesti, niin olin myyty. Mietin, että miten voikaan olla tuommoinen yhteistyöhalu jo tuossa vaiheessa ohjaajan kanssa ja että voinko itse saada tuommoisen siteen koiran ja minun välille.
Katsoin haltioituneena kun pentu tapitti silmillään Mikaa intensiivisesti ja odottaen rauhallisesti istuen, että Mika heittäisi linnun uudestaan sille noudettavaksi. Halusin tuohon tilanteeseen myös itse, halusin, että minullakin olisi koira joka olisi yhtä yhteistyöhaluinen kanssani.
Asia, mihin tuolloin kyläreissulla rakastuin, oli lyhytkarvaisen seisojan turkkiin ja erityisesti tulevan oman koirani äitiin, Oneen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin silittämään lyhytkarvaista ja se kolahti ja lujaa.
Katjan ja Mikan kanssa juteltiin seisojan kouluttamisesta ja Mika sai vakuutettua, että minäkin kyllä saisin koulutettua seisojan metsästyskaveriksi jos vaan niin haluan. Että töitä se vaatii tietenkin mutta ei ole mikään mahdoton juttu.
Vuoden päästä tuosta ensikohtaamisestamme meille tuli taloon Onen pentu Freyja ja siitä alkoi koulutus. Olin osallistunut jo ennen pennun tuloa ensimmäiselle pentukurssille jonka Katja ja Mika järjestivät netin kautta. Oli hyvä tietää, että mistä aloittaa ja mitä tehdä kun pentu tulee taloon, että saa sen kanssa rakennettua sen hyvän siteen ja alun yhteistyölle.
Viisi vuotta sitten ei ollut vielä tätä uusinta seisovan lintukoiran koulutusopasta Yhteistyöllä onnistumisiin vaan osallistuin pentupäiville koulutuksiin.
Nyt tämä mahtava opas on kyllä äärimmäisen hyvä neuvomaan miten kouluttaa seisojaa ja kirjaa tukee videomateriaalit eri tilanteista, jotka näkee kätevästi kirjan QR-koodeilla.
Yksi isoin neuvoista onkin, että jos haaveilee seisojasta tai on hankkimassa sitä, niin tämä koulutusopas olisi ihan ehdoton apu koulutukseen. Vaikka olisi kouluttanut seisojan jo aiemminkin. Itse olen lukenut opasta nyt jo, vaikka pennun tuloon on vielä reilu 6 viikkoa. Mutta hyvä on sisäistää asiat jo hyvissä ajoin.
Oppaan ovat tehneet Mika Harju, Katja Pyrhönen-Harju ja Lauri ja Maria Timgren. Oppaassa Mika antaa kaiken tiedon ja neuvot mitä hänelle on kertynyt 30 vuoden koirankouluttajauran aikana.
Oppaan ja lisätietoja siitä löydät tämän linkin takaa https://www.yhteistyollaonnistumisiin.fi/ .
Vaikka sain koulutettua Freyjasta toimivan metsästyskoiran, tein ihan valtavasti myös virheitä ja otin niistä opikseni. Onneksi oli semmoinen koira, joka tiesi ohjaajaa paremmin miten hommat kuuluu tehdä ja koulutti hyvin monesti ohjaajaa myös.
Nyt kun pentu tulee taloon, niin Instagramin puolella tulen jakamaan videoita edistymisestämme tietyin väliajoin koulutusoppaan metodein ja siellä tulee myös olemaan videokeskusteluja Mika Harjun kanssa, jossa keskustelemme niin minun ja pennun koulutuksen kipukohdista kuin myös toiveissa olisi, että seuraajat lähettäisivät myös omista kouluttamiseen liittyvistä mieltä askarruttavia kysymyksiä minulle ennakkoon ja keskustelisin niistä sitten Mikan kanssa videolla. Ajatuksena siis, että minä kyselen ja Mika vastaa.
Lisäksi ohjeena vielä seisojan kouluttamiseen on se, että käy koiran kanssa pentupäivillä kyyhky-/fasaanipaikoissa. Niitä löytyy tällä hetkellä aika lailla ympäri Suomea. Itse olen ainakin menossa pennun kanssa Karstulaan Erä-Ässään, Paula Torron koulutuspäiville. Siellä pääsee tekemään erilaisia treenejä linnuilla ja näissä tilanteissa yleensä jo näkee viitteitä missä vaiheessa ollaan menossa ja miten kuulolla pentu on.
Seisojan kouluttamiseen kannattaa ja pitää sijoittaa, se vaatii vähän rahaa mutta paljon enemmän aikaa. Kun ensimmäisen vuoden aikana saa koulutettua koiralle asiat niin, että se tietää mitä sen pitää tehdä, toisena vuotena sitten vähän hiotaan vaan opittuja asioita ja muistutetaan miten mennään, niin loput metsästysvuodet ovat antoisia reissuja!
Loppuun tarina ikimuistoisimmasta metsästysretkestä, Freyjan ja minun ensimmäinen yhteistyöllä hankittu teeri. Kuva on syyskuulta vuonna 2019.
Freyja on kuvassa 6 kuukautinen ja lähdin sen kanssa nevaa kiertämään. Näin Freyjan pysähtyneen seisomaan ja kävelin sen luokse, käskin ajamaan lentoon mutta koira ottaakin 20 metriä eteenpäin ja tarkentaa seisonnan ja nyt seisoo tiukemmin ja tuijottaa suopursuihin. Itse en näe mitään, mielessä käy että lintu on kauempana . Kävelen Freyjaa lähemmäs niin Freyjan nenän edestä lähtee ukkoteeri lentoon ja ammun sen alas. Näen että lintu räpyttää siipeään niin en laita koiraa hakemaan koska ajattelen kokemattomana, että se voisi pian innostaa koiraa puremaan sitä lintua. Haen sen itse ja annan Freyjan kantaa sen ensimmäistä metsäkanalintuaan.
Kyllä siinä onnenkyyneleet tipahti itselläni kun onnistuttiin molemmat niin hyvin. Ja mikä valtava ilo tuli siitä, että se oma kouluttama koira toimi niin loistavasti vaikka oli vasta 6kk. Kuvassa olevan toisen teeren ammuin puusta (haulikolla). Lopuksi keräsin vielä sankollisen suppiksia ja olo oli kuin lottovoittajalla kotiin mentäessä, olipahan ikimuistoinen metsästyspäivä!